Journalistiikan
opiskelija Ville Manninen on uunituoreessa Jyväskylän yliopiston pro
gradu työssään ”Luottamuksen perusteet, suomalaisten verkkotoimittajien lähdekäytännöt”
luokitellut oivaltavasti journalistien lähteitään kohtaan tuntemansa luottamuksen
viideksi ns. luottamusdiskurssiksi.
Ideologisessa
diskurssissa lähde (esimerkiksi viranomaiset) nähdään ”itsestään selvästi” luotettavaksi.
Pragmaattisessa
suhtautumisessa lähde mielletään käytännölliseksi ja riittävän luotettavaksi
(viranomaisten ohella tällaisia lähteitä ovat esimerkiksi tutkimuslaitokset ja
asiantuntijat).
Pragmaattis-kyynisesti
työhönsä suhtautuvat toimittajat pitävät lähteittensä luotettavuutta
toissijaisena
asiana esimerkiksi siteeratessaan poliitikkoja tai jotakin yksittäistä
tiedotusvälinettä.
Konsensuaalisessa
diskurssissa lähteet nähdään luotettaviksi sillä perusteella, että niiden
välittämät tiedot ovat laajalti esillä julkisuudessa, esimerkiksi mediassa.
Kontekstuaalista
luottamusta perustellaan sillä, että siteerattava lähde mielletään luotettavaksi
käsiteltävänä olevassa yksittäisessä tapauksessa toimittajan kirjoittaessa esimerkiksi
yrityksistä, järjestöistä tai poliitikoista.
Ideologisessa,
pragmaattisessa ja pragmaattis-kyynisessä luottamusdiskurssissa suhtautuminen
lähteeseen on pysyvää, kun taas vastaavasti konsensuaalisessa ja kontekstuaalisessa
tilanteessa toimittajien suhtautuminen lähteen luotettavuuteen on
tapauskohtaista.
No comments:
Post a Comment