Tutkimushankkeen suunniteltua sisältöä

Todenmukainen journalismi

Suunniteltua sisältöä

Olen ajatellut rakentaa tutkimushankkeen sisällön seuraavista osakokonaisuuksista

1) Tiedonvälityksen ulkoiset rajoitukset ja vapausasteet

- Juridinen sääntely ja sen soveltaminen median kertomien tietojen paikkansapitävyyden arvioinnissa.

- Eettinen sääntely ja sen soveltaminen median kertomien tietojen paikkansapitävyyden arvioinnissa.

2) Journalistiset käytännöt tiedon arvioimisessa

- Lähdekritiikki

- Journalistin pätevyys tiedonhankinnassa

- Kritiikin taso arvioitaessa esitettävien tietojen paikkansapitävyyttä

- Toimittajien ja toimitusten esimiesten roolit ja vastuut paikkansapitävyyden arvioinnissa

- Suurimmat käytännön ongelmat ja seuraukset virheellisten tietojen julkaisemisesta

- Virheellisten tietojen oikaisukäytännöt toimituksissa.

3) Julkaisukäytännöt

- Journalistiset esitystavat ongelmatilanteissa kun asioista ei tiedetä

riittävästi

- Tietojen paikkansapitävyyden perusteleminen riittämättömien tai riittämättömästi varmistettujen tietojen kohdalla

- Kerrottavien faktojen kytkeminen muuhun kontekstiin

- Toimituksen omien tulkintojen esittäminen ja julkaistavien tietojen pohjalla olevien tausta-aineistojen kuvaileminen.

4) Digitaaliset faktat:

- Verkkojournalismin lähdekäytännöt

- Verkkotietojen paikkansapitävyyden varmistaminen

- Verkkokeskustelujen, blogien ym. todenmukaisuuden arvioiminen

- Verkossa julkaistujen tietojen ja kuva-aineistojen siteeraamismahdollisuudet omassa välineessä.

5) Toimitustyön avoimuus:

- Tehtyjen lähdevalintojen perusteleminen

- Jutun sisältämien mahdollisten epävarmuustekijöiden (”virhemarginaalien”) kuvaileminen yleisölle.

6) Fact-checking:

- Amerikkalaisten fact checking –käytäntöjen kuvaileminen ja arviointi

- Menetelmien hyödyntämismahdollisuudet suomalaisessa journalismissa ja erityisesti

sanomalehdissä.

7) Yhteenveto

- Vaihtoehtoiset menetelmät ja toimintamallit kerrottavien tietojen

paikkansapitävyyden varmistamiseksi ja osoittamiseksi jutussa.

Toimittajien luottamus käyttämiinsä lähteisiin

Journalistiikan opiskelija Ville Manninen  on uunituoreessa Jyväskylän yliopiston pro gradu työssään ”Luottamuksen perusteet, suomalaisten verkkotoimittajien lähdekäytännöt” luokitellut oivaltavasti journalistien lähteitään kohtaan tuntemansa luottamuksen viideksi ns. luottamusdiskurssiksi. 

Ideologisessa diskurssissa lähde (esimerkiksi viranomaiset) nähdään ”itsestään selvästi” luotettavaksi.

Pragmaattisessa suhtautumisessa lähde mielletään käytännölliseksi ja riittävän luotettavaksi (viranomaisten ohella tällaisia lähteitä ovat esimerkiksi tutkimuslaitokset ja asiantuntijat).

Pragmaattis-kyynisesti työhönsä suhtautuvat toimittajat pitävät lähteittensä luotettavuutta 

toissijaisena asiana esimerkiksi siteeratessaan poliitikkoja tai jotakin yksittäistä tiedotusvälinettä.

Konsensuaalisessa diskurssissa lähteet nähdään luotettaviksi sillä perusteella, että niiden välittämät tiedot ovat laajalti esillä julkisuudessa, esimerkiksi mediassa.

Kontekstuaalista luottamusta perustellaan sillä, että siteerattava lähde mielletään luotettavaksi käsiteltävänä olevassa yksittäisessä tapauksessa toimittajan kirjoittaessa esimerkiksi yrityksistä, järjestöistä tai poliitikoista.

Ideologisessa, pragmaattisessa ja pragmaattis-kyynisessä luottamusdiskurssissa suhtautuminen lähteeseen on pysyvää, kun taas vastaavasti konsensuaalisessa ja kontekstuaalisessa tilanteessa toimittajien suhtautuminen lähteen luotettavuuteen on tapauskohtaista.  

Verkon pelisäännöt hukassa medialta

Journalistikritiikin vuosikirjan 2013 artikkeli (Heikki Kuutti & Ville Manninen) taustalla surullisen kuuluisa Enkeli-Elisan tapaus
Verkon pelisäännöt hukassa medialta